Aurinkoinen miniriine

Eilinen koleampi sää sai aikaan taas pientä ompeluinnostusta. Koko kesässä ei ole tosiaan tullut ommeltua, joten päätin aloittaa verryttelemällä kevysti. Ompelukone ei onneksi vikuroinut vaan palasi sekin ihan kiltisti kesälaitumelta, ja näin saatiin yhteistyöllä aikaan taas yksi versio Riine-mekosta. Käytin samaa minikaavaa kuin aiemminkin, eli kokoa 74/80. Se tuntuu menevän tytölle edelleen ihan hyvin, tosin helman pituutta voisi jatkossa vähän lisätä. Materiaalina oli vanha verho, niitähän tuolla kaapissa tuntuu riittävän :-D

Keramiikkariipuksia

Löysin tuolta hyvästä tallesta keväällä tehtyjä keramiikkatöitä. Joukossa oli myös kasa riipuksia/mitälie joita tehtailin jossain vaiheessa parempien ideoiden puutteessa. Nahkahihnan avulla näistä saisi tosiaan riipuksia, metallilenkillä avaimenperiä. Tai naulakkoon nimikoimaan lasten omat paikat, jne. Kiva pieni väliprojekti muutoin melko lavuaarinteon täyttämässä keramiikkakeväässä :-)

Kohtahan se onkin taas niin syksy että kurssitkin alkaa, pitänee alkaa miettimään ideoita valmiiksi!

Pikkumatto

Koko kesässä ei ole tullut oikein tehtyä kässäjuttuja. Alkukesällä käsillätekemisen himon sai taltutettua pihahommissa, ja nyt viime viikkoina on paiskittu yläkerran pikkuvessan kimpussa. Pikkuvessa alkaa olla jo kuitenkin niin hyvällä mallilla, että sinne saattoi tehdä maton, ja niinpä pyöräytin sinne tuollaisen tosi simppelin virkatun maton. Ideana oli että se olisi kuin yksi noista tapetin palloista, ei aivan symmetrinen. Lisäksi työn alla on kokeilu tehdä virkattu käsipyyhe, mutta siitä sitten lisää kun on enemmän näytettävää :-)

Pahoittelen kuvien laatua, sähkäri ei ole vieläkään käynyt kytkemässä vessaan valoja, ja muutenkin on niin hämärä päivä että piti turvautua lisälamppuihin...

Mekkokaapilla

Tulipa mieleen napata kuva kun menin valitsemaan pikkupimulle päivän mekkoa. Onhan tuolla muutama ostomekkokin, mutta suurin osa omaa tuotantoa. Esillä tietysti vain tällähetkellä sopivat, pienemmät koot on jo laitettu varastoon. Ihanan värikästä, olispa itselläkin tuollainen mekkokaappi! :-)

Uutta inspistä

Juhlistin kotiäidille vain kerran vuodessa koittavaa palkkapäivää tälläkertaa antamalla itselleni lahjaksi jo kauan haaveilemani Mekkotehdas-kirjan. Pikkupimu alkaa olla nyt sen kokoinen, että kirjan kaavoilla voi hänellekin ommella, pienin koko on nimittäin 86cm. Samalla reissulla löysin myös tuon Vanhat farkut uusiksi-kirjan, josta saattaisi löytyä vastaus kysymykseen; mitä ihmettä teen kaikille niille risoille farkuille joita perheemme tuottaa? Olen jo vuosia nimittäin hillonnut rikkinäisiä farkkuja sillä ajatuksella että "teen niistä sitten jotain", ja toistaiseksi on jäänyt vain ajatuksen asteelle. Mutta nyt! On kaavat ja kuvalliset ohjeet, ei enää voi vedota muuhun kuin aikaansaamattomuuteen jos vielä jää tekemättä :-D

Mekkotehdas oli kuin karamelli, tosi kauniita kuvia täynnä. Vaikkei mekkoihin olisi ollut edes ohjeita, olisi kirjaa selaillut mielellään. Tieto kirjan mukana tulleista kaavoista sai vielä enemmän innostumaan, ja nyt jo oikeastaan odotankin ihan innolla että nämä kesäkiireet (mitä ne oikasti edes on?)  hellittäisivät, niin malttaisin taas istahtaa ompelukoneen ääreenkin! Pitkästä aikaa siis oikein sormet taas syyhyää päästä tekemään :-)